Yleisradion monimuotoisuuskoulutuksissa käsiteltiin vammaisuutta.
Koulutuksessa pohdittiin, millaista vammaisia käsittelevä huumori voisi olla.
Toimittajia opastettiin oikeiden, vammaisuuteen liittyvien ilmausten käytössä.
Koulutuksessa käsiteltiin myös vaikeampia nyansseja, kuten yksityiskohtaisen lääketieteellisen tiedon tarpeellisuutta.
Yleisradion monimuotoisuuskoulutuksissa on muun muassa kerrottu, mitkä ovat oikeat tavat kuvata vammaisuutta ja keskusteltu vammaisia käsittelevästä huumorista.
Tämä käy ilmi materiaalista, jonka entinen Ylen toimittaja Sofia Tawast toimitti Ilta-Sanomille. Materiaali oli käytössä samassa Tawastin pitämässä koulutustilaisuudessa, josta juontaja Lloyd Libiso on puhunut julkisuudessa.
Libiso väitti Ivan Puopolon podcastissa, että Ylen ohjeistusten mukaan joistain asioista ei saisi puhua. Esimerkkinä hän mainitsi, että koulutuksessa keskusteltiin siitä, onko vammoista tarvetta puhua tai voiko vaikkapa sokeista tehdä huumoria.
– Ne on aika voimakkaita settejä, Libiso totesi.
Tawastin toimittamasta materiaalista käy ilmi, että koulutuksessa todella käsiteltiin Libison mainitsemia aiheita.
Erään dian aihe oli: ”Miten paljon lääketieteellistä dataa yleisön on tarpeellista saada?” Esimerkkinä oli Ylen oma juttu paljon leikkauksia kokeneesta henkilöstä. Leikkaukset lueteltiin yksityiskohtaisesti.
Seuraavassa diassa todettiin, että ”toisaalta on tärkeää tuoda vertaistukea ja tabuina pidettyjä aiheita esiin” ja käytettiin esimerkkinä toista juttua.
Toimittaja Sofia Tawast.
Tawastin mukaan hänen tarkoituksenaan oli saada toimittajat ja muut sisällöntuottajat pohtimaan ratkaisujaan, ei kertomaan oikeaa tai väärää tapaa toimia.
– Mikä on medikalisaation funktio? Onko olennaista tai relevanttia tässä jutussa luetella kaikki mahdolliset sairaudet? Onko reilua edes kysyä niistä? Missä kohdassa se on tärkeää tietoa, missä kohdassa yksityiskohdilla mässäilyä? Tawast avaa.
– Toisaalta journalismin tehtävä on toimia myös vertaistukena. Voi olla tärkeää, että huomaa kuinka joku toinenkin joutuu suolistosairauden takia ravaamaan vessassa.
Tawastin käyttämissä dioissa on myös aiheita ryhmäkeskusteluille. Niistä yksi käsitteli vammaisuutta koskevaa huumoria.
Osallistujia kehotettiin pohtimaan vammaisuutta koskevaa huumoria.
Tawast korostaa, että hän ei missään nimessä kieltänyt tekemästä huumoria vammaisista ihmisistä vaan saada aikaan keskustelua siitä, millaista vammaisia käsittelevä huumori voisi olla.
– Näihinkään kysymyksiin ei ole selvää vastausta, hän sanoo.
Puopolon podcastissa Libiso arvosteli myös yhtä Tawastin käyttämistä esimerkeistä. Jutussa kerrottiin, kuinka isä oli kantanut vammaista poikaansa vaelluksella.
– Puhutaan vammaisuudesta. Kouluttaja esittelee esimerkkikeissiä, jossa on vammainen lapsi ja isä. Mikä tässä uutisessa on pielessä? No, minkä takia toimittajan on pitänyt kirjoittaa tästä isästä, kun he ovat olleet vaelluksella jossain luonnossa. Että miksei päähenkilö pystynyt olemaan pelkkä se vammainen? Libiso sanoi.
Libiso kertoo nostaneensa esiin vastaesimerkin, jossa isä ja vammainen tytär harrastavat triathlonia yhdessä.
– Että eikö se ole ihan relevanttia, hehän ovat tiimi siinä. Mutta kouluttajan näkökulmasta sitä [isää] ei tarvitse laittaa sinne.
Tawastin mukaan hän ei tässäkään tapauksessa pyrkinyt esittämään yhtä oikeaa tapaa toimia. Esimerkki onkin otsikoitu ”Vaikeampia nyansseja”.
– Pointtina ei ollut sanoa, että tämän jutun tekijä on tehnyt hirveän virheen. Toimittajien on hyvä ymmärtää, että heidän valitsemillaan näkökulmilla voi olla vaikutusta todellisessa elämässä, Tawast sanoo.
Kaikki vammaiset ihmiset eivät välttämättä pidä siitä, jos heitä ylistetään tavallisista asioista, kuten luonnossa vaeltamisesta. Tawast kutsuu sitä ”ylistämällä alistamiseksi”.
Tätä diaa Tawast ei halua julkaista. Hän ei halua, että esimerkkijutun kohteena olevat isä tai poika joutuisivat tässä yhteydessä julkiseen keskusteluun. Ilta-Sanomat on kuitenkin nähnyt dian.
Yksi ryhmäkeskustelun aiheista oli puhevamman vaikutus radiohaastatteluun.
Tawastin pitämään koulutukseen sisältyi ”vaikeampien nyanssien” lisäksi ”helppoja vältettäviä”.
Hän muun muassa opasti koulutettavia oikeiden, vammaisuuteen liittyvien ilmausten käytöstä.
– Ei tässä ole mitään agendaa taustalla, tässä vain pyritään oikeellisuuteen, Tawast sanoo.
Tawast pitää mahdollisena, että Libiso on saattanut ymmärtää hänen pitämänsä koulutuksen väärin tai muistaa sen huonosti. Hän ei sulje pois myöskään tahallista väärinymmärtämistä.
– Tässä on menossa iso poliittinen keskustelu Ylen rahoituksesta. Monilla on eri agendoja, Tawast sanoo.
Yleisradion monimuotoisuuskoulutuksista on käyty viime aikoina voimakasta keskustelua. Jotkut ovat syyttäneet niiden rajoittavan journalistista sisältöä. Yle on kiistänyt tämän.
Sofia Tawast opetti oikeanlaisia ilmauksia vammaisuudesta puhuttaessa.
Lloyd Libiso ei juontanut viime viikonloppuna YleX:n Viikonloppu -ohjelmaa, jonka vakiojuontaja hän on ollut. Ylen luovien sisältöjen ja median johtaja ja vastaava päätoimittaja Ville Vilén perusteli asiaa Libison lausuntojen ympärille syntyneellä ”hulinalla”.
Libiso perusti Tiktokiin uuden tilin nimellä free.libiso, joka kääntyy suomeksi ”vapaa Libiso” tai ”vapauttakaa Libiso”. Tiistaina julkaistulla ensimmäisellä videollaan hän kehotti seuraamaan tiliä, ”niin sä saat tietää totuuden”.
Libiso myös kaupittelee Free Libiso -tekstillä varustettuja paitoja.
Ilta-Sanomat tavoitteli Libisoa tätä juttua varten, mutta hän ei vastannut yhteydenottoihin.
